» Hikoilu

Hikoilu

Hikoilutyypit ja niiden oletetut syyt

1. Käsien hikoilu

Käsien liikahikoilua pidetään usein omana erillisenä sairautenaan, niin kutsuttuna idiopaattisena hyperhidroosina. Täytyy todeta, että sana idiopaattinen merkitsee lähinnä, että taudin syy on tuntematon. Useimmat ovatkin sitä mieltä, että käsien liikahikisyyden takana on useita eri syitä — sekin on monen tekijän yhteisvaikutusta. Niissä tapauksissa, joissa liikahikoilu on olemassa heti vastasyntyneenä tai pian sen jälkeen, syyn täytyy olla perinnöllinen — geenihäiriö. Kaikissa muissa tapauksissa varhaiskehityksen ongelmat kuten lapsuusiän painajaismaiset olot tai turvattomuus vaikuttavat ainakin liikahikoilun voimakkuuteen. Tässä vaivassa ei ole voitu todeta mitään aivojen tai keskushermoston välittäjäaineiden häiriötä, toisin kuin sosiaalisessa pelossa. Monet hormonaaliset tekijät voivat kuitenkin vaikuttaa hikoilun määrään.

2. Kasvojen tai pään hikoilu

Kasvojen hikoilu liittyy usein punastumiseen, muttei aina. Jotkut tutkijat, tri Telaranta muun muassa arvelevat, että lapsuusajan ympäristötekijöissä täytyy olla jonkinlainen häiriö, ehkä yleisimmin oma epäily siitä, ettei ole ollut toivottu lapsi. Joko isä tai äiti eivät ole onnistuneet osoittamaan aitoa rakkautta lasta kohtaan, joka aina vaistoaa tällaisen ilmapiirin. Tämän ei ole välttämättä täytynyt olla edes totuus, vanhemmat vain jotenkin eivät ole onnistuneet vakuuttamaan ilmapiiriä levolliseksi ja näyttämään tunteitaan aidosti.

3. Kainalohikoilu, hienhaju

Tämä hikoilutyyppi on yleisin. Aikaisemmin tällaista ei oikein kunnolla voinut hoitaa muuten kirurgisesti kuin leikkaamalla kainalosta hikirauhaset pois. Tähän leikkaustyyppiin liittyy kuitenkin pahoja riskejä käteen johtavien hermojen kivuliaista tiloista. Uusi Lin-Telaranta tyyppinen luokitus ja siihen perustuva Privatix-menetelmä on tuonut merkittävän uuden mahdollisuuden vähentää kaikkia näitä hikoilumuotoja turvallisesti. Myös botuliinitoksiinihoidolla voi tätä hikoilua pitää kurissa, tosin pistoshoidon joutuu uusimaan puolivuosittain. Lisätietoa blogistani.

Salpauksen sivuvaikutukset

Sivun alkuun

Salpaustoimenpide aiheuttaa aina jonkin verran muitakin vaikutuksia, sekä hyödyllisiä että haitallisia. Sydämen toiminnallisia muutoksia:

  • lepopulssi laskee 10-20 % ja jää hiukan alemmalle tasolle kuin ennen
  • taipumus sydämen ikävään ja häiritsevään hakkaamiseen vähenee
  • maksimisyke jää niinikään alemmalle tasolle ja alkukuukausina maksimisuorituskyvyn saavuttaminen voi siksi tuntua työläältä
  • sydämen iskutilavuus jokaisela lyönnillä kasvaa, siitä johtuu pulssin alenemminen
  • verenpaine laskee myös 10-20 %, jos sinulla on verenpainetauti hoidossa, voi hyvinkin olla, että pääset kokonaan eroon lääkityksestä
  • sydämen lisälyöntisyys vähenee ja jopa eteisvärinätaipumus vähenee
  • sepelvaltimoiden verenkierto paranee ja sen seurauksena sydäninfarktin ja sydänperäisen äkkikuoleman riski pienenee

Jos toimenpide on tehty punastumisen vuoksi ja klipsit asetettu ESB2 -asentoon on seurauksena aina:

  • kasvojen ja käsien kuivahtaminen
  • hiusten rasvoittumisen väheneminen
  • lievä vartalohikoilun lisääntyminen.

Nämä ovat vaihtokauppoja, jotka on välttämätöntä hyväksyä itselleen jo ennen toimenpidettä. Useimmiten muutokset ovat niin vähäisiä, ettei niistä ole haittaa. Jos hoidon aiheena on kasvojen, käsien tai kainaloitten hikoilu, on tärkeätä toteuttaa salpaus alemmalle tasolle:

  • ESB3 kasvojen hikoilussa
  • ESB4 käsien tai kainaloitten hikoilussa
  • molemmilla tasoilla vaikutukset sydämen toimintaan ovat samat kuin yllä tai hiukan lievemmät

Näillä tasoilla vartalohikoilun lisääntymisriski saadaan pidettyä kohtuullisena, mutta se riski on silti olemassa. Jälleen on syytä arvioida, onko valmis vastaanottamaan vartalolle hikoilua, jotta pääsisi eroon kasvojen, käsien tai kainaloiden hikoilusta. Joskus vartalohikoilu on niin kiusallista, että on järkevää ottaa klipsit pois eli peruuttaa toimenpide. Jotta sivuvaikutkset poistuisivat mahdollisimman tehokkaasti, pitää tämä palautustoimenpide suorittaa mahdollisimman pian alkuperäisen toimenpiteen jälkeen, silloin hermojen toipumiskyky säilyy. Parasta olisi toteuttaa tuo toimenpiude kuukauden kuluessa. Jos klipsien poisto toteutetaan puolen vuoden kuluessa, tapahtuu vielä palautumista kohtuullisen hyvin mutta vasta pitkän ajan kuluessa.

Comments are closed.