» Punastuminen ja pelot

Punastuminen ja pelot

Lue lisää blogista.

Punastuminen

Ihminen punastuu, kun hän joutuu yllättävään tilanteeseen. Useimmiten hän häpeää sitä, että huomaa punastuvansa. Näin muodostuu itseään ruokkiva kierre. Pelon perimmäinen syy on ollut uhkaava tilanne. Järkyttävä ja pelottava tilanne saa sydämen hakkaamaan ja se puolestaan kiihdyttää verenkierron taistelu- tai pakenemisvalmiuteen, kuten kuvan cockerspanieli juuri on kokemassa. Ihmisillä ei tuo pelkoreaktio enää ole nykypäivää meidän oloissamme kovinkaan usein. Sen sijaan se on muuntunut sosiaalisemman tilanteen pelkäämiseksi. Riittää usein, kun tiedostamme jonkun kiinnittävän meihin huomionsa, ja kasvot punehtuvat. Lapsuudessa tuo ärsyke on voinut saada niin vähäisistä seikoista alkunsa, että emme enää edes muista sitä. Uskomme punastumisen tulevan itsestään ja jännityksen sekä häpeän sen seurauksena. Ei ole väliä, kuinka päin ajattelemme punastumisen kehittyvän. Useimmille punastuminen on kiusallinen kokemus. Jotkut taas sietävät vähäisen punastumisen suuremmalti häiriintymättä. Jos punastuminen aiheuttaa ahdistusta ja häpeää, on useimmiten hyödyllistä pyrkiä sitä hoitamaan. Monesti punastuminen voi jopa estää normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja esimerkiksi seurustelukumppanin löytäminen voi olla vaikeata. Katso tästä TV-fem -Obs-ohjelma jo useampi vuosi sitten! Näissä tapauksissa punastuminen alentaa selvästi elämänlaatua. Punastuminen voi myös häiritä häiritsee työssä menestymistä taietenemistä työuralla. Sympaattinen salpaus poistaa sekä punastumisen että sen pelon ja samalla siihen liittyvän häpeän. Lue lisää blogista.

Paniikkihäiriö

Sivun alkuun

Paniikkihäiriö oli reilu kymmenen vuotta sitten muotidiagnoosi. Sen kemiallisia muutoksia ja aivoperäisyyttä tutkittiin innokkaasti. Sen hyväksyttävyyttä potilaiden itsensa keskuudessa ylläpiti näkemys, että se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, eikä yksilö itse voinut sille mitään. Nykyään on oivallettu, että paniikkihäiriöksi diagnosoidaan usein sosiaalisten tilanteiden pelko. Tutkimusten mukaan paniikkihäiriöstä kärsii n. 2-3 % väestöstä ja sosiaalisten tilanteitten pelosta jopa 10 %. Puhtaassa paniikkihäiriössä kohtaus todella voi tulla miltei milloin tahansa, kotona yksin ollessa ja jopa herättää unesta. Selvin ero sosiaalisten tilanteitten pelkoon on se, että panikoiva hakeutuu pyytämään apua lähellä olevilta ihmisiltä pelätessään tukehtuvansa tai muuten vain hädissään. Tällaista tilannetta ei edellä mikään laukaiseva tekijä.     Sosiaalisten tilanteiden pelossa on aina pelottavana tekijänä jokin joskus ennalta aavistamaton tilanne mutta myös tilanne, jonka itse tietää jo ennalta johtavaan ahdistukseen. Esiintymistilanne, jollainen voi olla vaikka vain esittäytyminen muutamalle ihmiselle tai vuoron odottaminen kaupan kassajonossa, voi johtaa sydämen hakkaamiseen, punastumiseen ja käsien vapinaan tai äänen värinään. Onneksi kumpaakin häiriötilaa voi hoitaa. Paniikkihäiriötä monentyyppisillä lääkeaineilla mutta ei juurikaan terapialla. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan niinikään hoitaa lääkkeellisesti betasalpaajilla mutta sen lisäksi kognitiivis-behavioristisella terapialla ja hypnoterapialla on molemmilla kohtalaisen hyvät mahdollisuudet pitkässä juoksussa lievittää oireita punastumistra lukuunottamatta. Jos nämä hoidot eivät ole auttaneet tai et halua niitä kokeilla, voit saada tehokkaan avun sympaattisesta salpauksesta.

Sosiaalinen fobia

Sivun alkuun

Sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä monista eri lähtökohdista. Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole synnynnäistä eikä perinnöllistä. Olosuhteet, joissa sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyy, voivat kulkea suvuittain. Samoin tietty taipumus ujouteen voi olla perinnöllistä. Sosiaalisten tilanteiden pelossa on aina mukana ujoutta. Sosiaalisten tilanteiden pelolle tyypillisiä oireita, joita pidetään myös yleisissä DSM- ja muissa tautiluokituksissa keskeisinä ovat:

  • sydämen jyskytys
  • punastuminen
  • ahdistus
  • vapina tai äänen värinä
  • änkytys tai sanojen juuttuminen kurkkuun
  • hikoilu

Sosiaalinen ahdistuneisuus on pelon, huolen tai epäilyksen kokemus sosiaalisissa tilanteissa ja muiden arvosteltavaksi joutumisen pelkoa. On yksilöllistä, kuinka usein tai millaisissa tilanteissa tällaista ahditusta koetaan. Julkiseen puhetilanteeseen, esiintymiseen tai haastatteluun liittyvä ahdistus tai pelko on yleistä. Sosiaalinen ahdistus voi liittyä ujouteen. Siihen voi liittyä myös muita pelkoja. Kokemukseen kuvataan usein liittyvän fysiologisia ilmiöitä (esimerkiksi hikoilua, punastumista), kognitiivisia tai havaintotoimintoja (pelko, että joutuu kielteisen arvostelun kohteeksi; hyväksymättömyyden merkkien etsiminen) ja käytöksellisiä piirteitä (esimerkiksi jonkin tilanteen vältteleminen). Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole sairaus, se ei täytä niitä sairauskriteerejä, joitten mukaan jokin tietty ulkoinen tekijä. bakteeri tai virus, geenivirhe tai aivosairaus voisi olla niiden aiheuttajana. Sen sijaan sosiaalisten tilanteiden pelko on usein huomattavasti elämänlaatua alentava häiriö, johon ihminen tarvitsee välttämättä apua. Tähän häiriöön liittyy mitei aina pitkään kestettyään masennusta ja hoitamattomana se voi johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja itsemurhaankin. Sympaattinen salpaus voi auttaa. Alla  on  tutkimustuloksia ja kommentteja siitä, miten Sympatixin asiakkaat ovat hyötyneet salpauksesta sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa.

Sympaattisen salpauksen vaikutus sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa

Pahasta änkytyksestä kärsinyt Erik kirjoitti: ”Salpauksen jälkeen puhuminen huomattavasti helpompaa, ei tule enää niin voimakkaita juuttumisia sekä katson kuulijaa silmiin.” Esko kirjoitti: ”Punastelu on poistunut ja on huomattavasti helpompaa puhua ja kohdata uusia ihmisiä, kun tätä ei tarvitse enää miettiä. Esilläolo ja vaikkapa päivän mittaisen aivoriihen vetäminen 7-8 hengelle sujuu helposti ja ilman beetasalpaajaa – toisin kuin ennen operaatiota.” Jukalta tuli palautetta: ”Kävin leikkauksessasi 11.9.2008 ja nyt ajattelin pitkästä aikaa raportoida miten on mennyt. Alkuhämmennyksen jälkeen kuntoni palasi hyvin pian ja ohjeiden mukaisesti aloin pikku hiljaa urheilla varovasti ja nyt jo monta kuukautta olen voinut pelata tennistä ja sulkapalloa täysitehoisesti. Myös pelivarmuuteni on lisääntynyt ja olen siitä kuullut myös kavereiltani, jotka eivät toki tiedä mistä asia johtuu.”

Muut pelot

Sivun alkuun

Sosiaalinen fobia on vain yksi pelon muoto. Muita pelkoja on lukuisia. Niistä käytetään usein nimitystä ”simple phobia” eli yksinkertainen pelko, suomeksi se olisi kuitenkin paremmin suomennettavissa yksittäiseksi peloksi. Tavallisimpia yksittäisiä pelkoja ovat:

  • lentopelko – aviafobia
  • pimeänpelko – nyktofobia
  • korkean paikan pelko – akrofobia
  • suljetun paikan kammo -klaustrofobia
  • torikammo – agorafobia
  • hämähäkin pelko – araknofobia
  • tuntemattoman pelko – ksenofobia
  • koirien pelko – kynofobia

Monet lapsuuden aikana alkavat fobiat syntyvät jonkun todellisen tapahtuman jälkeen. Lentokone joutuu turbulenttiseen ilmaan (ilmakuoppiin), koira puree ja lapsi pelästyy sitä. Tämä pelko ehdollistuu sitten kaikenlaisiin koiriin. Mutta sitten toinen mekanismi on, että esimerkiksi ihminen, jolla ahdistuskynnys on tavallista alhaisempi, saattaa stressitilanteissa saada yksittäisiä paniikkikohtauksia. Ja nyt sitten se, missä se paniikkikohtaus sattuu tapahtumaan, niin ihminen liittää tämän paniikkikohtauksen ja sen tapahtuman tai tilanteen yhteen. Tapahtuu ikään kuin ehdollistuminen: jos saa paniikkikohtauksen bussissa, rupeaa pelkäämään suljettuja paikkoja, jos sen saa lentokoneessa, rupeaa pelkäämään lentämistä jne. Hypnoterapia on varsin tehokas keino taitavan hypnoterapeutin antamana yksittäisten pelkojen hoidossa. Lääkehoidoista ei peloista rauhoittamisen lisäksi ole apua. Pelko häviää vain lääkityksen ajaksi ja samalla valmius kohdata vaaratilanteita heikkenee. Sympaattinen salpaus on tehokas keino yksittäisiin pelkoihin, jos sitä ei ole saatu hypnoterapialla kuriin.

Parkinson ja muut vapinataudit

Sivun alkuun

Vapina tai äänen värinä on aika yleinen iän myötä kehittyvä tilanne. Toisaalta sosiaaliseen ahdistukseen liittyy yhtenä oireena vapina. Oma erillinen vapinatyyppinsä on pään vapina, jolle tyypillistä on pään puistelu kuin jatkuvasti kieltäessä jotain. Sitä kutsutaakin joskus ei-ei -vapinaksi. Sen hoitoon on joskus käytettu botuliinitoksiiniruiskeita kaulan lihaksistoon, jotka auttavat muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Vapinaa kutsutaan intentionaaliseksi, jos se lisääntyy kirjoittaessa tai esiintyessä. Sellaista vapinaa voi hyvin hillitä betasalpaajalääkityksellä. Joskus myös hypnoterapia voi osoittautua tehokkaaksi hoitomuodoksi. Parkinsonin tauti ja eräät muut keskushermon sairaudet aiheuttavat joskus varsin voimakkaan vapinaoireiston. Parkinsonlääkkeet auttavat yleensä hyvin ensimmäisinä vuosina. Kymmenen vuoden jälkeen lääkitys alkaa aiheuttaa itsessään uusia vapinaoireita, jotka ovat jopa pahempia kuin ennen hoidon alkua. Kaikkiin näihin vapinamuotoihin on varsin todennäköistä saada apua sympaattisesta salpauksesta. Vieressä tukimuksemme 51 potilaan vapinan parantumisesta pitkäaikaisseurannassa sympaattisella salpauksella. Kaikilla potilailla oli ennen salpausta heidän itsensä sietämättömäksi tulkitsemansa vapina (vasen pilari). Toimenpiteen jälkeen vapinaa esiintyi keskimäärin enää lievänä (oikea pilari). Myös erittäin paha Parkinsontyyppinen vapina voi parantua sympaattisella salpauksella, kuten tällä potilaallamme. Pyrimme tutkimaan lisää tätä aihetta ja hoitamaan tukimukseen soveltuvia potilaita.

Comments are closed.